Aki Lindén Puheenvuoroja terveydestä ja oikeudenmukaisuudesta

Resurssit ja toimintamallit - ajatuksia terveydenhuollosta

Tunnen sekä julkisen että yksityisen terveydenhuollon. Samoin tunnen sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon. Näissä kaikissa oleellista on resurssit ja toimintamallit.

Suomessa julkinen terveydenhuolto toimii siten, että julkinen valta rahoittaa, järjestää ja pääosin itse tuottaa palveluja. Tällaisessa asetelmassa resurssien määrä (rahoitus), resurssien kohdentaminen (järjestäminen) ja varsinainen palveluiden tuottaminen ja siihen liittyvä asiakkaan kohtaaminen yhdistyvät ihmisten mielissä helposti yhdeksi ja samaksi asiaksi. Jos 10 000 ihmistä tarvitsee vuoden aikana 20 000 lääkärin vastaanottoaikaa (a 20-30 minuuttia) ja yhden tällaisen vastaanottotapahtuman tuottamisen kustannus on 50 euroa, tarvitaan rahoitusta yksi miljoona euroa. Jos yhteiskunta kuitenkin antaa rahoitusta vain 600 000 euroa, jää 8000 vastaanottoaikaa tuottamatta. Näille ihmisille myydään "ei oota" tai heidät ohjataan jonottamaan. Tällainen tilanne synnyttää aiheellista tyytymättömyyttä ja kritiikkiä: "julkinen terveydenhuolto ei toimi", "vastaanotolle ei pääse". Tämähän ei ole lainkaan tuotannossa työskentelevien työntekijöiden vika. Heitä on 40 % liian vähän. Ylityötkään eivät auta, koska niihin kuluu rahaa - ja juuri siitä oli pula.

Tilanne ei muuttuisi, vaikka tuottajana olisi yksityinen lääkäriasema. Jos väestö tarvitsee 20 000 vastaanottoaikaa ja yhteiskunta ostaa yksityiseltä tuottajalta vain 12 000 vastaanottoaikaa, jää 8000 vastaanottoa järjestämättä. Vika ei taaskaan ole tuottajan vaan rahoittajan ja järjestäjän. Kohdistuuko arvostelu nyt lääkärikeskukseen vai julkiseen valtaan, joka on tilanteen aiheuttanut?

Edellä tarkoituksella yksinkertaistin. Pitkän työurani aikana olen kuitenkin nähnyt jokseenkin kaikki erilaiset tilanteet. Olen metrin päästä seurannut kuinka yksityinen lääkärikeskus myy puhelimitse ja jonossa odottaville ihmisille "ei oota" esimerkiksi silmälääkärin, ortopedin tai korvalääkärin vastaanotoille, koska näitä erikoislääkäreitä on 200 000 asukkaan maakunnassa vain 20 % siitä määrästä, jonka palvelut väestö olisi halukas ostamaan. Syy oli yksinkertainen. Lääkäreitä ei ollut. Siis resurssia oli liian vähän.

Vastaavasti olen myöhemmin ollut todistamassa tilannetta, jossa joka viikko jää kymmeniä erikoislääkärin vastaanottoaikoja käyttämättä, koska tarjonta ylittää kysynnän tai maksukyvyn. Tällaisessa tilanteessa pääsee "heti" erikoislääkärin vastaanotolle hyvin lievässäkin vaivassa, jopa sellaisessa, jossa mitään lääkärinkäyntiä ei tarvittaisi.

Aikanaan suuressa kaupungissa oli yksi ainoa julkisen terveydenhuollon oikojahammaslääkäri. Muut terveyskeskuksen hammaslääkärit olivat seuloneet oikomisikäisestä lapsiväestöstä omille vastaanotoilleen tietylle aamupäivälle kaikki ne, jotka heidän mielestään tuli arvioida. 20 eri päivänä kyseinen oikoja kiersi tutkimassa hammaslääkärien vastaanotoille kootut yhteensä 400 lasta ja teki jokaisen lapsen oikomishoidon tarpeesta viidessä minuutissa rautaisen ammattitaitosta perusteella arvion. Kyse oli priorisoinnista ja huippuun saakka viedystä tuottavuudesta. Asiakaskokemuksessa saattoi olla kiireen tuntua.

Itse päivystin aikanaan satoja iltoja Turun terveyskeskuksen päivystyksessä. Normaali potilasmäärä oli klo 16-22 noin 40, viikonlopun päivinä aamusta iltaan päivystettäessä 60-100. Kun paikalla oli riittävästi lääkäreitä (3-4) ja potilaat olivat 95 % ottaneet hoitohenkilöstöön ennakolta puhelimitse yhteyttä, ei kukaan odottanut odotustilassa kymmentä minuuttia kauempaa. Usein me lääkärit odotimme potilaitamme: jokainen pääsi "lennossa" vastaanotolle. Olisikohan tästä vieläkin jotain opittavaa?

Olen tarinoinut tällaisia esimerkkejä siksi, että halusin "vääntää rautalangasta" seuraavan asian; toimiakseen hyvin, tulee terveydenhuollon resurssien olla riittävät, oli sitten kyse julkisen yksikön palkkaamasta lääkäristä (tai hoitajasta, psykologista, toimintaterapeutista jne.) tai yksityisen keskuksen palkkaamasta henkilöstä tai ammatinharjoittajasta. Tämä yksinkertainen tosiasia unohtuu toisinaan kun julkista sektoria arvostellaan ("ei pääse") ja vastaavasti yksityiselle "pääsee".

Vuonna 1989 oli Porin terveyskeskuksen 40 lääkärinvirasta 18 täyttämättä. 22 lääkärin voimin tehtiin hartiavoimin töitä. Erilaisia "lakisääteisiä" tehtäviä, siis muita kuin sairausvastaanotto, oli terveyskeskuksella noin 12 lääkärin työpanoksen verran, joten vastaanottotoimintaan jäi 10 lääkärin työpanos. Vuonna 1991 olivat kaikki 40 virkaa täytetyt. Vastaanotoille voitiin nyt allokoida 30 lääkärin työpanos – ja jokainen teki urakkapalkalla 25 % enemmän töitä kuin aikaisemmin. Tulos: jokainen porilainen pääsi omalle lääkärilleen samana päivänä. Helsingin Sanomat teki asiasta näyttävän reportaasin: "Porin ihme toteutui vuodessa". Resursseilla ja toimintamallilla on molemmilla merkitystä.

Resurssien lisäksi tarvitaan fiksut toimintatavat, hyvä työkulttuuri ja kannustavaa johtamista. Jos toimintamalli on erittäin hyvä, ei perinteisellä tavalla ymmärrettyä johtamista tarvita juuri lainkaan, vaan työyhteisö suuntautuu itseohjautuvasti mahdollisimman asiakaslähtöiseen työtapaan. Tätä helpottavat erilaiset työaikajoustot, suorite- ja urakkapalkkaus, tiimityö ja työnjaot eri ammattiryhmien kesken. Nykyisin myös digitalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Kaikkia näitä voidaan ja pitää hyödyntää sekä julkisessa että yksityisessä tuotannossa. Puhun julkisella puolella "sisäisestä yrittäjyydestä". Jotain sellaista onnistuimme Porin terveyskeskuksessa aikanaan synnyttämään.

Resursseilla on kuitenkin tähänkin asiaan yhteys. Jos resurssit ovat rakenteellisesti selvästi riittämättömät, seuraa siitä asiakkaiden karsintaa, jonottamista ja jopa asiakkaiden torjuntaa ("työtä riittää muutoinkin"). Tällaisesta on julkisessa terveydenhuollossa toisinaan kärsitty. Vastaavasti yksityisen terveydenhuollon potilaskohtainen suoritepalkkaus eli "kymmenestä potilaasta saa kymmenen potilaan palkkion ja kahdestakymmenestä potilaasta kaksi kertaa suuremman palkkion" tuo tietysti sujuvuutta ja venymistä vastaanottoon. Niin se tuo julkisellakin puolella.

  • Riittävät resurssit + hyvät toimintamallit + kannustava johtaminen tai peräti itseohjautuvat tiimityö = "bingo", jolla perusterveydenhuolto saadaan jälleen toimimaan.

Terveyskeskuksiin tarvitaan 1000 lääkäriä ja 1000 hoitajaa lisää. Se lisää niiden vastaanottokapasiteettia 40%. Tällaisen lisäyksen kustannukset ovat alle 1% kuntien nykyisistä sotemenoista!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Jos ja jos..

Minä taas väitän, että terveyskeskuksissa vuotuinen potilasmäärä on laskenut 10 miljoonasta 6,6 miljoonaan 2000-luvulla ja samalla jonot ovat pidentyneet.

Työterveyden hyvästä perusterveyshuollosta nauttivia ilman jonoja on nyt 2,5 miljoonaa ihmistä ja yksityisin vakuutuksin turvattuja hyväosaisia yksityisen perusterveydenhuollon turvaamia on nyt n. 1,2 miljoonaa.

Niitä onnettomia köyhiä, jota sote sinänsä koskee kuukausien jonoineen, on joissakin huonosti toimivissa terveyskeskuksissa on vain vajaa pari miljoonaa.

Valinnanvapaus on täyttä totta kaikissa muissa EU-maissa lukuunottamatta Suomen terveyskeskuksista riipuvaisia vähempiosaisia ja köyhempiä kansalaisia.

Linden, sosiaalidemokraatti, onko Suomessa nyt tällä hetkellä tasa-arvoiset ja turvatut perusterveydenhoitopalvelut taattuja voimassa olevan perustuslain mukaisesti kautta koko maaan kaikelle kansalle ?

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Kysyisin jos voisin-ja kysynkin...?

- Miten paljon ja miten suurta osaa Sipilän hallituksen SOTESSA näytteli poliittis-ideologinen veto-ja vänkäys yksityisten sotepalvelujen suuntaa ja mikä painoarvo hallituksen hankkeessa oli niillä"lukemattomilla" asiantuntijoilla, joita kuulemma kuultiin-ja oliko asiantuntijoiden välillä paljonkin eri näkemyksiä sotepalvelujen käytännön järjestämisestä järkevästi?

Kuinka paljon porvarihallituksen ideologinen politikointi ohjasi hanketta.
- Perustelut ainakin olivat hartaita ja vakuuttavia, mutta nyt kun, niin keskusta kuin kokoomus ovat "vapaita hallituksen sotemallista", niin nuo hartaat vakuuttelut ja perustelut ovat jonnekin kadonneet ja takitkin kääntyneet...?!

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Voit vain kysellä mitä vain, mutta kaikkialla muualla Euroopassa myös vähäosaisimmat voivat vapaasti valita terveyspalveluidensa tekijät vain Suomen terveyskeskuskista riippuvaisia vähävaraisempia tähän mukaan lukematta.

Suomen perustuslakihan väittää, että kaikilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet perusterveydenhoitoon ja vanhustenhoitoon, mutta mikä onkaan käytännön totuus tänä päivänä ?

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Juu, soteseteli rikkaillekin pohjakassaksi ja päälle extrapalvelut-ja hoidot omasta lompakosta, kuten tähänkin asti kokonaan-ellei satu olemaan työterveyshuollon piirissä.

"Valinnanvapaudessa" olisi ollut valtava ero "pihtiputaan mummolla" ja varakkailla-kuten tähänkin asti? - RAHALLA on saanut ja saa-"valinnananvapauttakin."

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Sijoittajasaalistajat saalistavat kaikkialla missä liikkuu suuret, helpot rahat, jotka mahdollistavat suuret tuotot, kuten hoiva-ja päiväkotitapauksetkin ovat osoittaneet!
Fortumin Carunapisnikset näemme jokainen sähkönsiirtolaskuissamme!
- Siitäkin poliitikoille "kiitos!"

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

...Ehkä Aki Linde`n valottaa nykyjärjestelmää ja aiottua sotemallia...?

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Ajatuksia ilman punalaseja asiantuntijalta:

https://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/4521204/L...

Millä ihmeen perustein Linden ehdottaa terveyskeskuksiin 1000 uutta lääkäriä tai hoitajaa ?

Vanha kunnon nuppitaksa lääkäreille poistaisi jonot terveyskeskuksista jo kahdessa viikossa.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Heikki Pälven lasit ovat taas pikimustat kokoomuslaisen lasit, turkulainen kunnallispolitiikko (kok) kun on. Pälve puhuu omassa asiassaan, oman jäsenkuntansa eduksi toimiessaan lääkäriliiton toiminnanjohtajana.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Et sitten edes viitsinyt lukea Pälven kirjoitusta kommentoidaksesi sitä ?

Pälve oli lääkäriliiton johdossa v. 2001 - 2003, joten jo aikaa sitten.

Erikoista on, että terveyskeskusten potilaskäyntien määrä on laskenut vuosikymmenessä 10 miljoonasta 6,6 miljoonaan, mutta jonot ovat silti kasvaneet.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Kyllä luin, olen lukenut sen jo ennestään TS:n sivuilta, ja seurannut muutenkin hänen kannanottojaan, entisenä terveyslautakunnan jäsenenä ne kiinostavat. Ymmärtääkseni Pälve toimii nykyisin lääkäriliiton toiminnanjohtajana. Aki tulee ääneni saamaan.

Käyttäjän jockerantanen kuva
Jocke Rantanen

"toimiakseen hyvin, tulee terveydenhuollon resurssien olla riittävät, oli sitten kyse julkisen yksikön palkkaamasta lääkäristä (tai hoitajasta, psykologista, toimintaterapeutista jne.) tai yksityisen keskuksen palkkaamasta henkilöstä tai ammatinharjoittajasta."

Tuo sitaatti kirjoituksessasi pitää kyllä paikkansa. Nykymaailmassa vain taitaa olla niin että nuo alussa mainitsemasi toimintamallit eivät ole ihan kohdallaan kaikkialla. Kuluttaako toimintamalli liikaa resursseja?
Ymmärrän kyllä että täytyy olla jonkinlaisia seuloja ja ohjaajia jotka ohjaavat potilaat oikeaan paikkaan.

Otan tässä esille tämänviikoisen, omakohtaisen tapauksen.
Haluan samalla painottaa että kyseessä olevat henkilöt, jokainen heistä, toimi asiallisesti ja kaikkien hyvään ammattitaitoon ja ihmisten kohtaamisen kuuluvalla tavalla. En siis millään tavoin halua arvostella henkilöitä, vaan järjestelmää. Jokainen heistä toimi varmasti saamiensa ohjeiden ja toimintamallien mukaan.

Aloitan alusta. Minulle tuli ongelmia toisen silmän kanssa. Soitin ensin ohjeen mukaan(netistä kaupungin sivulta) neuvontapalveluun ja kerroin ongelmani. Hoitaja neuvoi menemään Kaupunginsairaalan päivystykseen. Päivystyksessä ensin hoitajalle joka arvioi ja "jakoi" potilaat eteenpäin, seuraavalle hoitajalle. Tämä sitten puolestaan ohjasi minut lääkärille, yleislääkärille. Kaupunginsairaalassa ei ole silmälääkäriä. Lääkäri tutki ja totesi että pitäisi mennä samana päivänä Keskussairaalaan akuutille. ja kirjoitti lähetteen.
Akuutilla sitten ensin jälleen hoitajalle Hän totesi että silmäpoli on mennyt kiinni klo.16:00 ja neuvoi hoitajalle joka arvioi tilanteen ja ohjasi yleislääkärille. (Tuossa vaiheessa ehdotin että voin kyllä tulla aamulla uudelleen {silmäpolille]. Tuohon ehdotukseen hoitaja ei reagoinut.) Lääkäri tutki ja arveli syytä ongelmiin. Hän kirjoitti sitten lähetteen silmäpolille ja sanoi että kannattaa mennä jo ennen klo. 9:ää.
Aamulla menin sitten silmäpolille, ilmoittauduin jolloin lähete käytiin läpi ja pääsin vastaanotolle, ensin joihinkin tutkimuksiin ja sitten lääkärille. Asia hoitui, lääkäri löysi syyn ongelmiin ja antoi lääkityksen.

Olen silti tyytyväinen siihen että sain avun. Käyttämäni aika ei ole oleellista koska olen eläkeläinen.

Ajattelen vain yhteiskunnan resursseja. Olisiko tämän voinut hoitaa vähän vähemmällä?
Kävin siis neljän hoitajan, kolmen lääkärin ja yhden tutkimusten tekijän luona.
Ymmärrän senkin että potilaita ei voi ohjata suoraan erikoislääkärin vastaanotolle vaan on käytävä "seulan" läpi.
Kun kuitenkin ongelmani oli selkeästi silmä niin eikö minua olisi voitu ohjata suoraan silmäpolille?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Ymmärrän senkin että potilaita ei voi ohjata suoraan erikoislääkärin vastaanotolle vaan on käytävä "seulan" läpi."

Minulle terveyskeskuksen yleislääkäri mainitsi että pitää käydä ensin neljä kertaa yleislääkärillä päästäkseen erikoislääkärille. Siis tämähän on järkyttävän tehotonta toimintaa ja rasittaa terveyskeskuksia kohtuuttomasti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset